Kana ei ole vain kana, vaan ovi lukemattomiin mahdollisuuksiin.” Näin eräs suomalainen yritys mainostaa kotisivuilla tuotteitaan. Reseptit ja ruokakuvat pursuavat kauniisti aseteltuja annoksia, ja niiden värimaailma on suorastaan aurinkoinen. Täältä voi lukea kuinka helppoa, monipuolista ja nopeaa on valmistaa broileriruokia vaikka kuun jokaisena päivänä. Kauniista mainonnasta huolimatta broilerituotanto on tehotuotantoa, jossa yksittäisellä eläimellä ei ole minkäänlaista arvoa.

 

Broileri ei ole lintulaji, vaan eri kanarotujen sekoitus, joka on jalostettu nimenomaan lihantuotantoa varten. Jalostuskokeilut alkoivat 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa, ja Suomessa broilerituotanto käynnistyi 1960-luvun vaihteessa. Broilerikasvattamot ovat valtavia halleja, joissa saattaa kasvaa samanaikaisesti 60 000 lintua. Luonnottoman suurten parvikokojen vuoksi elintilaa yhtä teuraspainoista lintua kohden on noin A4-kokoisen paperiarkin verran. Luonnonvaraisessa kanaparvessa elää yleensä enintään 30 lintua. Broilerin kasvatuksessa luontaisella käyttäytymisellä ei ole merkitystä, sillä linnun ainoa tehtävä on syödä ja kasvaa nopeasti.

 

Broilerin matka untuvikosta pataan kestää viisi viikkoa. Jalostus on pyrkinyt korostamaan lopputuotteelta vaadittavia piirteitä. Broilerin suuret rintalihakset ovat saaneet parikseen vankat jalat, jotka pystyvät kannattelemaan nopealla vauhdilla kasvavaa lintua. Aina sisäelimet eivät pysy kasvuvauhdissa mukana. Raajarikot tai kovissa kivuissa elävät linnut eivät välttämättä pääse syömään ja juomaan, vaan kuolevat janoon. Enemmistö joutaa toki teuraaksi asti. Väitteet kärsimystä aiheuttavasta jalostuksesta ovat saaneet osakseen ihmetystä. Suomessa tuotantoeläimiä kohdellaan hyvin. Sen tueksi lihapaketin kylkeen liimataan kuva uljaasta linnusta hassu hattu päässä.

 

Broilerin syöminen merkitsee monelle samaa kuin banaanin tai perunan. Perunalla ja broilerilla on toki se ero, että broileri oli joskus elävä olento. Ajatus siitä on monelle kuitenkin liian kaukainen. Kuluttaja voi valita siistin, valmiin paketin kaupan hyllyltä, eikä lihan alkuperää tarvitse ajatella. Ei se välttämättä kiinnostakaan. Mainonnan perusteella perhetilabroileri unelmoi itsekin pääsystä fileiksi. Eläinoikeustahojen julkiset puheenvuorot eläinten pahoinvoinnista kääntyvät puolestaan usein viherpropagandaksi Suomen niin kovin vastuullista lihantuotantoa kohtaan. Salakuvat kasvattamoiden lattialle kuolevista linnuista on otettu ulkomailla tai vähintään lavastetuissa olosuhteissa.

 

Broilerin syöminen ei ole perimmäinen ongelma. Lihansyönti itsessään ei ole ongelma, eikä lihaa syövä ihminen paholainen. Paha on kokonaisessa systeemissä ja sen tavassa toimia mielivaltaisesti. Broileri luotiin vain yhteen tarkoitukseen, eikä sillä ole muita mahdollisuuksia. Kyse on puhtaasti rahaa tuottavasta hyödykkeestä, johon ihmisellä on etuoikeus, koska ihminen sen loi. Myös broilerikasvattajan tarvitsee ruokkia itsensä ja lapsensa. Yrittäjät tekevät palveluksen kansalle tuottamalla kotimaista. Parannus lintujen kasvuolosuhteisiin revittäisiin kuitenkin tuottajien ja kuluttajan selkänahasta. Se vasta epäeettistä olisikin.

 

Onnellista broileria ei ole olemassa. Tehotuotettu broileri ei lyhyen elämänsä aikana näe kertaakaan auringonvaloa. Sen silmät ovat herkistyneet valolle. Jalostaminen on selvästi tuottanut tulosta. Ihminen ei ole kuitenkaan onnistunut poistamaan linnusta lintua - kuoriutunut broileri on utelias ja sillä on tarve leimautua. Kanaruokien syönnin voi oikeasti lopettaa. Ja jos ei voi, saattaa lohduttautua tietäen, että broilerin surkea elämä kestää onneksi niin lyhyen aikaa.

 

 

Broilers%20%281%29.jpg

 

Kuva: http://alq.org.au/broiler-chickens