Avio- tai avoero ei aina rajoitu lusikoiden jakamiseen. Valitettavan usein joudutaan huoltajuuskiistoihin mahdollisista jälkeläisistä. Kun lapsen tilalla on koira, puhutaan esineestä. Koiralla ei ole huoltajaa vaan omistaja. Jos huoltajuuskiistojen ratkaisun tulisi perustua lapsen näkökulmaan ja hänen etuunsa, koira ei kykene valitsemaan omistajaansa. Lemmikki on aina ihmisen armoilla.

          On selvää, että koira ei ole lapsi. Jos molemmat osapuolet ovat halukkaita pitämään lemminkin itsellään, kiistaton omistaja on se, joka rekisteriin on merkitty. Jos virallista väylää ei ole, kuka ja mikä on oikeutettu ratkaisemaan omistajuudesta aiheutuvan kiistan? Kumman esinettä tavoittelevan ihmisen näkemys koiran uudelleensijoittamisesta on ensisijainen, kun kyseessä on miltei poikkeuksetta puolueellinen argumentti. Eläimellä ei tähän päätökseen ole vaikutusvaltaa.

          Ymmärrettävää on, miksi laki takaa henkilölle vallan esineeseen - myös eläimeen. Lain tarkoitus on perustua moraaliin: se velvoittaa pitämään huolta koirasta, mutta antaa myös oikeuksia. Palveleeko ajatus kuitenkaan itseään, jos elävältä oliolta otetaan äkisti pois sen pennusta asti tuntemat ihmiset, rutiinit tai paikat. Onko hyväksyttävää, että koiran maksanut henkilö vie lemmikin itselleen, jos eläin on kasvatettu ja huolehdittu toisen osapuolen toimesta.

          Ulkopuolisten tahojen on yksinkertaista neuvoa, että on oltava tietoinen kenen kanssa koiran hankkii. Kiistan vieminen käräjille on kallista. Törmätään myös kysymykseen siitä, pystyykö kolmas taho edes tekemään esineen - eläimen - kannalta oikean ratkaisun yhteisomistussuhteen purkamiseksi. Osapuolten kiintyminen koiraan ei välttämättä ole se prioriteetti, jonka perusteella esine halutaan pitää. Kun puhutaan ei-inhimillisestä olennosta, mielivaltaiseen käytökseen on helppo sortua.

          Koiralle ei pysty selittämään asioita, eikä koira itse pysty suunnittelemaan asioita etukäteen. Käyttäytymisasiantuntijat kuitenkin kertovat, että koiralla on rikas tunne-elämä. Vaikka sen perustarpeista huolehdittaisiin, koiraakin tulisi kunnioittaa. Tutun elinympäristön vieminen pois voi koirassa aiheuttaa eroahdistusta. Vaikka omistajuuteen liittyvät kiistat ratkaisuineen pyrkisivätkin oikeudenmukaisuuteen tai sovitteluun, on eri asia ovatko ne sitä.

          Av(i)oerokoirat ovat väliinputoajia. Vastuu yhdessä hankitusta eläimestä ei pääty suhteen päättyessä. Ja vaikka kyse ei olisikaan kiistakapulasta, ei eläimen ääntäkään kuulla. Kehotukset uuden eläimen hankkimisesta sille, joka lemmikistä joutuu luopumaan on mustavalkoista, tunnetasolla lemmikin menettäminen tekee kipeää. Vaikka elämä - koirankin - asettuisi uomiinsa eron jälkeen, ei jäljelle jäänyttä ikävää korvaa oikeus, ei liioin uusi esinekään.

Yours sincerely, Nora J