Amorin nuoli on urbaani legenda. Kun hurmaava ihminen vetää puoleensa, alle sekunnissa aivot ovat prosessoineet hänen äänensä, kasvonsa ja tuoksunsa. Kyse on aivokemiasta, muutoksia tapahtuu esimerkiksi hermovälittäjäaineissa. Muutosten vaikutus ihmiseen on samankaltainen kuin tietyillä huumausaineilla, mutta ne voidaan liittää samankaltaisuudessaan myös pakko-oireista kärsiviin henkilöihin. Romanttista. Hormonimyrsky on kuitenkin tilapäinen – ihastus syvenee tai kuihtuu pois. On olemassa myös kolmas vaihtoehto. Kun tunne ei suostu hengiltä, syntyy riippuvuus.

          Ihastumisen aiheuttama jalat irti maasta – huuma liittyy mielihyvähormoni dopamiinin, joka suitsuttaa ihastuneen aivoissa iloa ja energiaa. Huomionarvoinen seikka piilee kuitenkin siinä, että aivoissa huumautuminen, oppiminen ja pakonomaistuminen ovat osaksi päällekkäisiä toimintoja. Palkitseva kokemus opettaa parhaiten. Kuten päihderiippuvuudessa, palkkion tunne ajaa meitä hakemaan myös ihastumisen riemua yhä uudelleen. Muisto johon liittyy voimakas myönteinen emootio liittää tuntemuksen sen käynnistäjään: ihastuksen kohteeseen. Syntyykö riippuvuus tiettyihin ihmisiin sillä perusteella mitä he saivat meidät tuntemaan, kuin sillä mitä oletimme tai jopa tiesimme heidän olevan?

          Addiktioon liittyvä riippuvuuspotentiaali saattaa selittää päihtymystilan kaipuun, eli sen miksi toiset ihmiset kykenevät aiheuttamaan suoranaisia vieroitusoireita poistuessaan lähettyviltä. Terminä riippuvuuspotentiaali selitetään sillä, miten huumaava aine vaikuttaa käyttäjän elimistöön ja mikä on psyykkinen tottumus päihdyttävään tilaan. Luonnollisesti, toisilla päihteillä riippuvuuspotentiaali on korkeampi kuin toisilla. Mikäli ensimmäinen käyttökerta on aiheuttanut kunnon kohahduksen, psyykkinen riippuvuus kasvaa nopeasti. Kun romanttiset haaveet toiseen ihmiseen kariutuvat ja alkaa tapahtuneesta toipuminen, halu palata takaisin koettuun tunnetilaan saattaakin olla turhan voimakas.

          Selitys addiktion muodostumiselle käytännössä riippuu eri tekijöistä. Vaikka riippuvuuden periaate liittyy useasti mielihyvähakuisuuteen, on toisen ihmisen aikaansaama addiktio ennen kaikkea mielleyhtymä. Kun aivot ovat ensikohtaamisella rekisteröineet kiinnostavan henkilön ilmeet ja eleet, kosketuksen tai hymyn muistaminen kykenee näin ollen liittämään kyseisen ihmisen onnen tunteeseen. Ihastuneena ihminen myös idealisoi voimakkaasti haaveilemaansa kumppaniaan. Järkisyiden hämärtyessä toisen vikoja ei havaita - vaikka ihastuksen kohde käyttäytyisi kylmästi ja torjuvasti, tahto muistaa toisen naurun tai syleilyn muodostama positiivinen vaikutus on yksinkertaisesti väkevämpi.

          Koukkuun jääminen ei ensisijaisesti ole kytköksissä aikamääreisiin. Riippuvuuden kehittymisen avainsana on tapa jolla päihdyttävä vaikutus päättyy. Mitä kokonaisvaltaisemman olotilan käyttäjän elimistöstä kadonnut päihde on synnyttänyt, sitä alttiimpi henkilö on vieroitusoireille ja addiktiolle. Toiset addiktoituvat myös toisia herkemmin. Käyttäjän omat toiveet voivatkin luoda monesti todellisuudesta poikkeavia odotuksia, mutta reaktio on harvoin tiedostettu. Ihminen ei kykene tarkoituksellisesti vaikuttamaan ihastumiseen. Samalla periaatteella tiedostamme riippuvuuden olevan yleisesti ottaen haitaksi, mutta tunnemme konkreettisesti irrottautumisen vaikeuden.

          Addiktion ollessa psykologisesti ja aivokemiallisesti monimutkainen ilmiö, maallikon silmin riippuvuus perustuu ensisijaisesti siihen, että jokainen meistä kaipaa hyväksytyksi tulemista. Torjutuksi tai hylätyksi joutuminen ajaa meidät etsimään vastauksia ja varsinkin silloin jos ne jäävät puuttumaan, tunne riittämättömyydestä saattaa ajaa meidät haluamaan saavuttamatonta henkilöä entistä enemmän. Irtipääsemiseksi on kuitenkin hyvä muistaa, että jos Amor olisi olemassa, yleensä se huumaisi kaksi onnetonta samalla iskulla.

Yours sincerely Nora J